Onnettomuustutkintakeskus oli itselleni ennen harjoittelua varsin tuntematon organisaatio, mutta laaja-alaisella perehdytyksellä sain nopeasti kiinni organisaation toimintaperiaatteista ja toimistokoira Pepen suosimista rapsutuspaikoista. Viestintäharjoittelu on ollut hieno mahdollisuus oppia uutta luentosalien ulkopuolella. Olen päässyt seuraamaan aitiopaikalta, kuinka tiiviisti viestintä kulkee tutkintaprosessin mukana alusta loppuun. Viestien onnistuneen kehystämisen merkitys on teroittunut itselleni harjoittelun aikana erityisen hyvin – miten saada tutkintojen kaikista tärkeimmät opit julkiseen keskusteluun ja lopulta osaksi suomalaista turvallisuuskulttuuria? Viestinnän osaamisen terävöittämisen lisäksi harjoitteluaikani on herättänyt pohtimaan suomalaista yhteiskuntaa uudenlaisesta turvallisuuden näkökulmasta, jossa Onnettomuustutkintakeskuksellakin on roolinsa.

Heti ensimmäisellä työviikollani sukellettiin turvallisuustutkinnan syvään ytimeen, kun tapahtui jotain odottamatonta. Väliaikaissilta romahti Espoossa aiheuttaen vajaan kolmenkymmenen yläkouluikäisen lapsen loukkaantumisen ja poikkeuksellisen suuren mediatapahtuman. Samalla onnettomuus järkytti suomalaisten luottamusta turvallisuuteen ja viranomaisvalvontaan. Näen, että Otkesilla on oma roolinsa suomalaisessa luottamusyhteiskunnassa.

Onnettomuustutkintakeskus on riippumaton toimija, joka tutkii jokaisen tapauksen rauhassa aina tapahtumien kulusta viranomaistoimintaan ja johtamiseen asti. Kaiken pitkäjänteisen työn tavoitteena on oppia tapahtuneista onnettomuuksista ja edistää suomalaista turvallisuuskulttuuria. Täsmällisesti tehtyä paneutumista turvallisuuskysymyksiin tarvitaan, jotta voimme edelleen luottaa yhteiskuntamme yleiseen turvallisuuteen.

Harjoittelustani käteen on jäänyt erityisesti yhdessä oppimisen merkitys – niin turvallisuustutkinnassa, kansainvälisessä sidosryhmätyössä kuin arkipäiväisesti työyhteisöissäkin. Moninaisen osaamisen yhdistäminen ja parhaiden käytänteiden vaihto toimijoiden välillä saa väistämättä aikaan hyviä lopputuloksia. Kiitollisena uusista näkökulmista ja opeista palautan tietokoneeni ja palaan opintojen pariin – edelleen luottaen suomalaiseen yhteiskuntaan ja turvallisempaan tulevaisuuteen.