Kirjoittaja Janne Kotiranta
Julkaistu 21.7.2025
Kesä on harrasteilmailun vilkkainta aikaa. Taivas täyttyy purjekoneista, ultrakevyistä, pienkoneista ja muista lentämisen muodoista, kun ilmailuharrastajat nauttivat vapaudesta ja maisemista. Lentoliikennevilkkauden myötä myös sattuu ja tapahtuu, ja Onnettomuustutkintakeskus saa säännöllisesti ilmoituksia erilaisista vaaratilanteista ja onnettomuuksista.
Kaikista tapahtumista emme käynnistä varsinaista tutkintaa. Turvallisuustyössämme painotamme tapausten yleistä opetusarvoa ja mahdollisuutta parantaa ilmailun kokonaisturvallisuutta.
Yksiä tällaisista tapahtumista, josta emme käynnistäneet varsinaista tutkintaa, oli Forssan pienkoneonnettomuus. Saimme tapahtumasta ilmoituksen, selvitimme tapahtumaa (ja kyllä, teimme paikkatutkintaa). Tapaus onneksi päättyi ilman vakavia henkilövahinkoja.

(Harraste)lentäjille tapaus toimii hyvänä muistutuksena ja oppina, joten katsokaamme sitä hieman tarkemmin.
Forssan lentopaikalla tapahtui paikallislennolla lento-onnettomuus. Socata MS-880B -tyyppinen pienkone (OH-SCN) joutui tekemään pakkolaskun moottorin sammuttua pian nousun jälkeen. Ohjaajan onnistunut pakkolasku teollisuusalueen parkkipaikalle pelasti tilanteen. Vaikka lentokone vaurioitui pahoin, henkilövahingot jäivät lieviksi.
Tapaus nostaa esiin kolme keskeistä perusperiaatetta, jotka jokaisen lentäjän tulisi sisäistää – jokaisella lennolla.
1. Lentokäsikirja on turvasi – noudata sitä aina
Jokaisella ilma-aluksella on oma lentokäsikirjansa, jossa määritellään tarkasti koneen käyttöön, suoritusarvoihin ja hätätilanteisiin liittyvät toimenpiteet. On tärkeää, että lentäjä ei ainoastaan tunne käsikirjan sisältöä, vaan myös noudattaa sitä tilanteessa kuin tilanteessa – varsinkin poikkeustilanteissa, jolloin paine voi ajaa nopeisiin, mutta välillä virheellisiin ratkaisuihin.
Tapauksessa OH-SCN:n ohjaaja toimi tilanteessa hallitusti ja onnistui suorittamaan pakkolaskun vaikeissa olosuhteissa. Tämä kertoo siitä, että ohjaajalla oli selkeä käsitys koneensa ominaisuuksista ja toimintamalleista – juuri se osaaminen, jota lentokäsikirja tukee.
2. Lentokelpoisuus ei ole kertaluonteinen tarkistus – se on jatkuvaa vastuuta
Vaikka kone olisi huollettu ajallaan, ei se vapauta lentäjää vastuusta arvioida koneen todellista lentokelpoisuutta ennen jokaista lentoa. Moottorin äkillinen sammuminen pian nousun jälkeen osoittaa, miten tärkeää on tehdä perusteellinen lentoonlähtötarkastus ja pysyä jatkuvasti hereillä koneen käyttäytymisen suhteen.
Mielenkiintoista kyllä, kyseisen koneen moottori toimi moitteettomasti seuraavana päivänä tehdyssä koekäytössä. Tämä muistuttaa siitä, että vika ei aina ole helposti toistettavissa tai selvästi havaittavissa – ja juuri siksi lentokelpoisuutta tulee arvioida laajemmin kuin vain tarkistuslistan kautta. Esimerkiksi polttoaineen puhtaus, ilmanottojärjestelmä ja polttoaineen syöttölinjat voivat aiheuttaa tilapäisiä häiriöitä ilman näkyvää vikaa.
3. Huolto ja seuranta eivät pääty huoltokirjan merkintään
Ilmailussa turvallisuus perustuu järjestelmällisyyteen ja dokumentoituun huoltoon, mutta myös siihen, että lentäjä seuraa koneensa toimintaa lennosta toiseen. Pienet poikkeamat, äänet tai käyttäytymismuutokset voivat ennakoida suurempaa vikaa – ja ne on syytä ottaa vakavasti. Koneen tekninen kunnossapito ei ole pelkkää määräaikaishuoltoa, vaan jatkuvaa vuoropuhelua lentäjän ja ilma-aluksen välillä.
Lopuksi: kiitos osaavalle ohjaajalle
Vaikka tilanne oli poikkeuksellinen, se ei johtanut vakaviin seurauksiin – kiitos kokeneen ja toimintakykyisen ohjaajan. Pakkolasku parkkipaikalle ei ole rutiinisuoritus, ja onnistunut lopputulos osoittaa, kuinka tärkeää on harjoitella myös epätodennäköisiä hätätilanteita.
Jokainen lentäjä voi ottaa tapauksesta oppia: turvallisuus ei synny sattumalta, vaan valmistautumalla, tarkkailemalla ja noudattamalla ohjeita – aina.