Koronaepidemian ensimmäinen vaihe Suomessa vuonna 2020

Kiinassa havaittiin vuoden 2019 lopussa epätavallista keuhkokuumetta, jonka aiheuttajaksi osoittautui eläimestä ihmiseen tarttunut Sars-CoV-2-koronavirus. Virus levisi aluksi Kiinassa ja tammikuun aikana Eurooppaan asti. Helmikuun loppuun mennessä Suomessa oli viisi vahvistettua koronatartuntaa. Epidemian uhka konkretisoitui suomalaisille maaliskuun kahden ensimmäisen viikon aikana, jolloin valmisteltiin lukuisia rajoitus- ja muita toimia. Valtioneuvosto totesi yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa 16.3.2020, että Suomessa on poikkeusolot. Valmiuslain toimivaltuuksia alettiin ottaa käyttöön.

Yhteiskuntaa suljettiin monella tavoin. Lähes kaikki koulut siirtyivät etäopetukseen, ja yli kymmenen hengen kokoontumiset kiellettiin. Henkilöliikennettä Uudenmaan maakunnan ja muun Suomen välillä rajoitettiin. Ravintolat suljettiin. Huhtikuun toisella viikolla uusien tartuntojen määrä Suomessa ensin tasaantui ja alkoi sitten hitaasti pienentyä. Rajoituksia alettiin vähitellen purkaa. Tilanne parani siten, että poikkeusoloista voitiin luopua kesäkuun puolivälissä. Kansainvälisesti vertailtuna Suomi suoriutui epidemian ensimmäisestä vaiheesta hyvin.

Epidemian alkuvaiheessa on olennaista viruksen aiheuttaman vaaran nopea tunnistaminen, jotta virus ja tauti saadaan rajattua paikalliseksi. Koronaviruksen toteamisessa kansainväliseksi terveysuhaksi oli hitautta.

Suomeen virus saapui rajojen yli. Vaikka taudin leviäminen havaittiin Suomessa ja maailmalla, kaikkea rajaliikennettä ei voida eri syistä keskeyttää. Käytännön järjestelyt ja esimerkiksi juridiikka olivat erityisen vaativia, joten tilanteen hallintaan saaminen vei kauan. Rajan ylittävän matkustajaliikenteen rajoittamiseen ei ollut varauduttu osana epidemioiden leviämisen estämistä. Varautumisessa oli keskitytty vain yksittäisten tartuntatautipotilaiden saapumiseen rajojen yli.

Suomessa oli kattava kansallinen influenssaa varten tehty pandemiasuunnitelma vuodelta 2012. Suunnitelmaa ei ollut viime vuosina päivitetty tai riittävästi harjoiteltu, joten sitä ei lähdetty ajoissa soveltamaan. Varautumissuunnittelussa onkin tärkeää itse suunnitteluprosessi, joka parantaa organisaatioiden päivittäistä työtä kriisisietoisempaan suuntaan, tuottaa kehittämisajatuksia ja sitä kautta valmiuksia monenlaisista tilanteista selviytymiseen.

Suomessa oli tarvittaessa valmiudet nopeisiin päätöksiin sekä rajoitus- ja muihin toimiin. Valmiuksia edesauttoi poliittinen yhteisymmärrys sekä se, että kansalaisten luottamus toimenpiteisiin ja johtamiseen saatiin säilytettyä. Viranomaisten vastuu ja johtaminen perustuivat niin sanottuun toimivaltaisen ministeriön malliin. Toimijuudesta oli kuitenkin epäselvyyksiä ja poikkihallinnollisuus jäi puutteelliseksi. Hallitus joutui tekemään yksityiskohtaista valmistelua neuvotteluissaan, koska se ei saanut riittäviä esityksiä. Valtion kriisijohtamismalli ei ollut toimiva ja niin sisäistetty, että sitä olisi saatu noudatettua.

Toimenpiteet painottuivat aluksi epidemian hallintaan, mutta pian oli selvää, että päätöksentekoon vaikuttivat monet muutkin asiat. Silloin tarvittavaa tietoa alettiin kokoamaan monin tavoin. Perinteiset tiedonhankinta-, hyödyntämis- ja jakamismenettelyt eivät riittäneet. Rajoitustoimien valmistelussa ei aina tunnistettu ja ehditty arvioida kaikkia mahdollisia seurauksia. Näin toimittaessa vaarana on, että eriarvoisuus lisääntyy ja jo ennestään heikossa asemassa olevat kärsivät kriisin aikana eniten.

Suomalaiset pystyivät siirtymään laajasti etätöihin, etäopiskeluun ja etäpalveluihin. Koronan torjunnassa hyödyllisen mobiilisovelluksen kehittäminen ei kuitenkaan onnistunut nopeasti. Kriiseissä tarvitaan kykyä nopeisiin teknologiakehityshankkeisiin.

Tilanne edellytti selkeää viestintää, mikä toteutui valtioneuvoston tiedotustilaisuuksien avulla. Epäselvyyksiä syntyi tilanteissa, joissa oli kiire, koordinaatio ei onnistunut tai selvää faktatietoa ei ollut. Avoin asiantuntijakeskustelu ja median vapaa raportointi kuuluvat demokratiaan. Kriisitilanteessa selkeää ja yhdenmukaista viestintää edesauttaa viestinnän hyvä koordinointi ja selvät johtosuhteet.

Viruksen aiheuttamaan infektioon kuoli tarkastelujaksolla 1–7/2020 yhteensä 333 ihmistä. Varmistettuja tartuntoja oli 7 500. Kaikki sairastuneet eivät kokeneet saaneensa terveydenhuollosta tarvitsemaansa apua.

Kasvomaskit ja muut suojavarusteet olivat tärkeä osa viruksen leviämisen hallintaa ensin terveydenhuollossa ja myöhemmin kansalaisten arjessa. Varautumissuunnittelussa oli otettu huomioon suojavarustetarpeita, mutta suuri varustetarve yllätti. Kansalaisten maskinkäyttö oli uusi asia, joten valmiudet käytön opastamiseen ja käytön sujuvaan aloittamiseen puuttuivat.

Kesällä 2020 tilanne helpotti toimenpiteiden ja viruksen epidemiologisen kausivaihtelun myötä, jolloin rajoituksia voitiin purkaa. Syksyllä odotettavissa olevaan toiseen aaltoon ei valmistauduttu riittävästi. Pitkittyvässä kriisissä tarvitaan jatkuvaa ennakoivaa valmistelua.

Tutkintaryhmä suosittaa, että

1. Valtioneuvoston kanslia huolehtii kriisijohtamismallin uudistamisesta sellaiseksi, että sitä voidaan ja osataan soveltaa tulevissa kriiseissä. Mallin tulee varmistaa, että avoin, ennakoiva ja riittävä yhteistoiminta, valmistelu ja johtaminen käynnistyvät ajoissa. Lisäksi tarvitaan ennakkoon suunniteltu, päätoiminen taho, joka huolehtii, että asioita valmistellaan, toimeenpannaan ja seurataan aktiivisesti. Viestinnän johdon ja vastuiden pitää olla selkeät ja sellaiset, että poliittiset päätökset ja asiantuntijanäkemykset erottuvat toisistaan.

2. Valtioneuvoston kanslia huolehtii, että valtionhallinnon, alueiden ja kuntien välille rakennetaan tietojenvaihdon toimintamalli, jolla tilannekuvaa saadaan kerättyä ja jaettua tietoturvallisesti molempiin suuntiin sekä kommunikoitua päätöksistä ja suunnitelluista toimenpiteistä. Malli edellyttää, että kaikilla alueilla on sopivat ja yhdenmukaiset kontaktipisteet.

3. Oikeusministeriö valmistelee lainsäädäntökehikon, jossa valtioneuvosto pystyy laajassa kriisissä ohjaamaan aluehallintovirastoja ja kuntia yhdenmukaisiin ja nopeisiin, mutta kuitenkin alueelliset erityispiirteet huomioon ottaviin toimenpiteisiin.

4. Valtioneuvoston kanslia huolehtii, että valtionhallintoon, alueille ja kuntiin kehitetään yhteinen toiminto, jossa säännöllisesti tarkastellaan muun muassa auditointien avulla varautumisen tilaa ja tuetaan organisaatioita varautumistyössä. Samalla syntyy käsitys varautumisvelvoitteiden, tulosohjauksen, resurssoinnin ja strategisten tavoitteiden riittävyydestä.

5. Valtioneuvoston kanslia huolehtii, että viranomaistoimijoiden verkottumiseen, avoimen tiedon jakamiseen ja käyttöön kehitetään menettelyt, jotta tiedot sekä yliopistojen ja muiden asiantuntijaorganisaatioiden osaaminen saadaan hyödyksi kriisitilanteessa. Tämä edellyttää toimintamalleja tiedon turvalliseen kaksisuuntaiseen kulkuun myös viranomaistoimijoiden ulkopuolelle. Asia tulee sisällyttää varautumissuunnitelmiin.

6. Valtiovarainministeriö huolehtii, että valtionhallintoa ja kuntia varten valmistellaan käytännöt, joilla sekä valtionhallinnossa että kuntien hallinnossa voidaan tehdä henkilöstösiirtoja suunnitellusti ja sujuvasti jo poikkeusoloja pienemmissä kriisi- tai häiriötilanteissa.

7. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vahvistaa toimintoaan, joka seuraa vaarallisten tautien leviämistä päivittäin tilannekeskusluonteisesti, tuottaa analyysejä sekä viestii aktiivisesti ja systemaattisesti ainakin valtioneuvoston tilannekeskuksen, sosiaali- ja terveysministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan, kansainvälisten toimijoiden ja tiedeyhteisön kanssa. Lisäksi tarvitaan yhteisesti ymmärretty luokittelu, jonka avulla tarvittavat ja ennakkoon suunnitellut toimenpiteet saadaan empimättä käyntiin.

8. Sisäministeriö huolehtii, että rajanylityspaikkojen toimintaan sekä rajaliikenteen hallittuun rajoittamiseen, terveystarkastuksiin ja kontrollointiin kriisitilanteessa laaditaan kattava eri näkökulmat huomioon ottava poikkihallinnollinen suunnitelma.

9. Työ- ja elinkeinoministeriö kehittää menettelyt ja yhteistyösuhteet keskeisiin kaupan toimijoihin siten, että suuret äkilliset hankinnat tekevät organisaatiot, joilla on ulkomaankaupan verkostot ja osaaminen. Hankintavalmiuksia harjoituttaa se, että huoltovarmuuden vuoksi varastoitavat materiaalit hankitaan samoja monipuolisia kanavia hyödyntäen ja mahdollisuuksien mukaan kotimaasta.

10. Valtiovarainministeriö huolehtii, että Suomeen saadaan kansalliset valmiudet nopeasti käynnistettäviin digitaalitekniikan hankkeisiin ja siihen, että käytettävissä on kriisitilanteiden vaatimuksiin vastaava sovelluskehitys-, tietosuoja- ja tietoturvaosaaminen.

11. Sosiaali- ja terveysministeriö selvittää mahdollisuudet parantaa ruumiinavausmahdollisuuksia nopeasti kehittyvässä kriisitilanteessa. Tarkoituksena tulee olla kerätä tietoa vahinkojen lieventämiseksi.

12. Sosiaali- ja terveysministeriö huolehtii, että sosiaali- ja terveydenhuolto kykenee tunnistamaan suurten ihmisjoukkojen avun tarpeen erilaisissa laajoissa kriiseissä ja vastaamaan tähän tarpeeseen koordinoidusti ihmisen asuin- tai hoitopaikasta riippumatta.