B2/​2000R Mat­kus­ta­ja­ju­nan ja se­pe­liä kul­jet­ta­neen ajo­neu­vo­yh­dis­tel­män tör­mäys Kui­va­nie­mel­lä 6.7.2000

31.01.2001

Oulun ja Kemin välisellä rataosalla tapahtui torstaina 6.7.2000 kello 10.48 tasoristeysonnettomuus, jossa Oulusta Kemin kautta Rovaniemelle matkalla ollut matkustajajuna törmäsi täydessä sepelikuormassa olleen ajoneuvoyhdistelmän perävaunuun.

Ajoneuvoyhdistelmän kuljettaja ja saman urakan muut kuljettajat ajoivat Myllykankaan tasoristeyksen lähellä sijaitsevalta sepelimurskaamolta aamupäivän aikana sepeliä Olhavaan. Sepeli oli tarkoitettu radanrakennustyöhön. Kello kymmenen jälkeen ajo Olhavaan lopetettiin, jonka jälkeen aloitettiin ajo Kuivaniemeen. Sekä Olhavaan että Kuivaniemeen ajettaessa piti ylittää Myllykankaan tasoristeys.

Autonkuljettaja lähti viemään päivän seitsemättä kuormaa Myllykankaan sepelimurskaamolta kohti Kuivaniemeä. Murskaamolta lähtevällä tiellä hän ajoi enimmillään nopeudella 60 km/h, mutta tasoristeystä alamäkeen lähestyttäessä hän hiljensi nopeuden alimmillaan noin 14 km/h:in. Kuljettaja kertoi katsoneensa tällöin radalle ensin pohjoisen suuntaan ja sitten etelän suuntaan, mutta ei nähnyt junaa. Hän painoi kaasua ylittääkseen radan, mutta kun auton etuosa oli jo radalla, hän kuuli avoimesta ikkunasta veturin viheltimen äänen. Kuljettaja katsoi nopeasti vasemmalle ja näki junan olevan jo lähellä. Kuljettaja arvioi, että järkevintä on painaa lisää kaasua ja pyrkiä junan alta pois. Vetoauto ehti radan länsipuolelle, mutta veturin keula iskeytyi perävaunun etuakselin kohdalle. Junan nopeus törmäyshetkellä oli 120 km/h.

Törmäyksessä ajoneuvoyhdistelmän perävaunussa ollutta sepeliä ryöpsähti suuri määrä ikkunoiden läpi junan ensimmäiseen vaunuun. Perävaunun kasettilava ja runko irtosivat toisistaan, jonka jälkeen rungon etuosa tunkeutui junan toisen vaunun sisään. Runkopalkin pää osui ikkunapaikalla selkä menosuuntaan istuneeseen 17-vuotiaaseen miesmatkustajaan, minkä seurauksena tämä menehtyi.

Lisäksi onnettomuudessa loukkaantui kymmenen henkilöä, joista yksi vakavasti. Vammat aiheutuivat pääasiassa vaunujen sisään lentäneistä kivistä ja ikkunoiden lasinsirpaleista.

Henkilövahinkojen lisäksi onnettomuudessa rikkoutui rataa noin 450 metrin matkalta, ajoneuvoyhdistelmän perävaunu romuttui ja junan veturi ja vaunut vaurioituivat. Onnettomuudesta aiheutuneet välittömät kustannukset olivat noin 4 Mmk.

Onnettomuuden syy oli se, että ajoneuvoyhdistelmän kuljettaja ajoi tasoristeykseen liian suurella nopeudella. Sen vuoksi kuljettaja ei ehtinyt tähystää kunnolla eikä myöskään olisi ehtinyt pysäyttää ennen rataa. Taustatekijänä liian suurelle nopeudelle oli todennäköisesti se, että kuljettaja oli juuri ennen tasoristeystä sopinut kohtaamisesta toisen ajoneuvoyhdistelmän kuljettajan kanssa. Se sinänsä ei aiheuttanut varsinaista kiirettä, mutta saattoi kuitenkin luoda kuljettajalle jonkinlaisen suunnitelman tulevien tapahtumien kulusta ja näin ollen aiheuttaa haluttomuutta hiljentää.

Vastaavanlaisten onnettomuuksien välttämiseksi tutkintalautakunta toistaa aikaisemminkin annetun suosituksen, että vartioimattomissa tasoristeyksissä näkemät tulisi olla aina 8 metrin vaatimusten mukaiset. Tutkintalautakunta painottaa, että näkemät tulisi toteuttaa kaikissa vartioimattomissa tasoristeyksissä, ja että vastuu niiden toteuttamisesta tulisi siirtää yksiselitteisesti radan pitäjälle.

Lisäksi tutkintalautakunta suosittaa, että useita radanylityskertoja sisältäviä raskaan kaluston ajourakoita suunniteltaessa junaliikenteestä ja ajourakasta vastaavien tulisi neuvotella keskenään turvallisuuteen vaikuttavista seikoista. Samalla voitaisiin päättää tarvittavista turvallisuustoimenpiteistä.

Pelastustoiminnan kehittämiseksi tutkintalautakunta suosittaa, että pelastustoiminnan resursseja tulisi hälyttää etupainotteisesti sisäasiainministeriön ohjeen 21/701/92 14.9.1992 mukaisesti. Tutkintalautakunta suosittaa myös, että omaistiedotusta kehitettäisiin ja sitä varten perustettaisiin omaistiedotuskeskus. Tiedotuskeskuksen tulisi toimittaa palvelupuhelimensa numero julkisuuteen välittömästi onnettomuuden tapahduttua, jonka jälkeen tietoa voitaisiin antaa kootusti ja järjestelmällisesti muun muassa onnettomuudessa mukana olleiden omaisille.

Autonkuljettajien itsensä ja muiden osapuolten turvallisuuden parantamiseksi tutkintalautakunta suosittaa autonkuljettajien ajo- ja lepoaikojen valvonnan lisäämistä. Valvonnan ja myös onnettomuustutkinnan helpottamiseksi tulisi ajopiirturijärjestelmän tilalle kehittää ja ottaa käyttöön nykyaikaisempi ajotapahtumien tallennusjärjestelmä.

Suositus S18
Suositus S141
Suositus S153
Suositus S154
Suositus S155
Suositus S156
Suositus S157
Suositus S158