Lapsiperheiden palvelujen perhekeskustyyppinen toteuttaminen

Henkirikoksen uhrina kuoli tutkinnassa tarkastellun kolmen vuoden aikana 13 lasta tai nuorta. Kymmenen heistä kuoli vanhempansa surmaamana.
Suomalaisten ja kansainvälisten tutkimusten perusteella perhesurmien ja vanhempien tekemien lapsensurmien taustalla olevat syyt jakautuivat pääsääntöisesti mielenterveysongelmiin, lapsen pahoinpitelyyn ja kaltoinkohteluun, parisuhdeväkivaltaan ja parisuhteen ongelmiin sekä elämänhallinnan ongelmiin (esimerkiksi päihteet, sosiaalisen tuen puute, taloudelliset vaikeudet).
Oman lapsensa surmanneilla oli usein ollut kontakteja esimerkiksi sosiaalitoimeen. Perheiden ongelmat olivat olleet viranomaisten tiedossa, mutta niiden todellista syytä tai vakavuutta ei ole ehkä tiedetty. Tekijöiden uhkailuja ei osattu tulkita perheen lähipiirissä tai viranomaisten keskuudessa riittävän vakavasti. Tästä syystä riittäviin toimenpiteisiin ei ryhdytty ajoissa.
Näyttää siltä, että ammattilaiset saattavat perustaa käsityksensä perheen tilanteesta liian vähäisiin tietoihin, joita olisi ollut olemassa enemmän. He keräävät tietoa usein yksin, eivätkä ole sen suhteen kovin kriittisiä tai kerää tietoa muilta ammattilaisilta. Sekä tiedossa että kommunikaatiossa muiden ammattilaisten kesken saattaa olla väärinkäsityksiä tai virheitä. Myös ihmiselle luontaista haluttomuutta ja hitautta oman käsityksen muuttamiseksi voi olla, vaikka toimijat saisivat muilta sellaista tietoa, joka ei tue omaa käsitystä.

Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi yhdessä Kuntaliiton kanssa huolehtia siitä, että kuntien lapsiperheiden palvelut toteutetaan perhekeskustyyppisesti tai muutoin siten, että laaja-alainen ja moniammatillinen perheiden kanssa tehtävä yhteistyö toteutuu ilman sektorirajoja. Tarkoituksena tulee olla ongelmien varhainen tunnistaminen, tiedonkulun varmistaminen, perheen voimavarojen tukeminen ja kokonaisvaltainen auttaminen.

Perhekeskuspalvelut mahdollistavat perheiden joustavan ja tarpeenmukaisen osallistumisen palveluihin. Perheiden ja lasten ongelmat voidaan havaita ajoissa ja tukea heitä ennen kuin ongelmat kasvavat liian suuriksi. Varhaisen, ennaltaehkäisevän tuen tulee olla perheiden saatavilla ja riittävästi resursoitua. Selkeä tiedonkulku ja tiedon kumuloituminen mahdollistetaan yhtenäisillä ohjeilla, johtamisella ja uudenlaisilla yhteistyön tavoilla.

Seuranta-aika on päättynyt.