Lasten tapaturmakuolematietojen käsittely

Lasten kuolemien määrällistä kehitystä on voitu seurata Tilastokeskuksen tekemien kuolemansyytilastojen kautta. Tilastot pohjautuvat poliisin suorittamaan kuolemansyyntutkintaan ja oikeuslääketieteelliseen tutkimukseen. Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on seurattu lasten kuolemia hyödyntäen kuolemansyytilastojen ohella omaa tapaturmatietokantaa ja hoitoilmoitusrekisteriä. Vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikunnan liikenneonnettomuustutkinta on puolestaan tuottanut tietoa lasten liikennekuolemista. Eri tahoilla on paljon määrällistä tietoa lasten kuolemista, mutta laaja-alaista, tiedot yhteen kokoavaa laadullista tutkimusta varsin vähän.
Kuolemaan johtaneet tapaturmat edustavat tapaturmien ääripäätä. Muiden tapaturmien kirjo on lähes harmittomista mustelmista pysyviä haittoja aiheuttaviin vammoihin, kuten aivovammat. Turvallisuuden tehokas parantaminen edellyttää sitä, että vakavimpia seurauksia aiheuttavat tapahtumaketjut tunnetaan. Tietojen keruuta tarvitaan sekä kuolemaan johtaneista tapahtumista ja vammoista, mutta myös terveydenhuoltoon päätyneistä vakavimmista mahdollisesti henkeä tai vakavasti terveyttä uhanneista tapauksista. Vammojen luokittelu on kuitenkin hankalaa, joten menettelyjen kehittäminen on tarpeen. Kehitystyötä on meneillään liikenneonnettomuuksien osalta. Tästä kehitystyöstä voisi olla mahdollista saada malleja myös muiden kuin liikenneonnettomuuksien analysointiin.
Suurin osa Suomessa sattuvista lasten tapaturmaisista kuolemista olisi ehkäistävissä. Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa, joka on valtioneuvoston poikkihallinnollinen periaatepäätös, on asetettu tavoitteeksi, että Suomi on Euroopan turvallisin maa vuonna 2015. Sisäisen turvallisuuden ohjelman eräs keskeinen painopiste on Turvallinen elämä lapsille – Kansallinen lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn ohjelma, joka tähtää lasten ja nuorten tapaturmien vähentämiseen. Tavoitteiden toteutuminen edellyttäisi ennalta ehkäisevän työn tueksi sellaista seurantaa, jossa kaikki eri viranomaistahojen lasten kuolemia käsittelevä määrällinen ja laadullinen tieto kerättäisiin vuosittain yhteen ja hyödynnettäisiin. Lasten tapaturmaisten ja muiden ei-luonnollisten kuolemien määrä on vuositasolla sellainen (noin 60–70), että kukin tapaus tulisi käydä perusteellisesti läpi ja saada näin tapauskohtaista tietoa ennalta ehkäisyyn.

Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi yhdessä sisäministeriön kanssa kehittää käytännöt, joilla koottaisiin, analysoitaisiin ja julkaistaisiin jatkuvasti tietoa lasten tapaturmaisista ja muista ei-luonnollisista kuolemista ennaltaehkäisytyön käyttöön.

Merkittävä tietolähde tapahtumatiedoille voisi olla sisäministeriön hallinnonalaan kuuluva poliisi, jonka lakisääteisenä tehtävänä on selvittää kuolemansyy kussakin yksittäisessä tapauksessa.

On kehitetty suosituksen mukaisia käytäntöjä, mutta ei kaiken tyyppisistä lasten tapaturmaisista kuolemista. Seuranta ei myöskään ole jatkuvaa.