Lastensuojelutoiminnan jatkuva kehittäminen

Lastensuojelun erityispiirre on, että käsittelyssä on paljon perheiden yksityisyyteen liittyviä asioita. Hallinnossa tavoiteltava läpinäkyvyys ei ole yksittäisissä tapauksissa aina mahdollista. Tapauksista ei voida käydä avointa keskustelua, mikä haittaa epäkohtien tunnistamista, käsittelyä ja toiminnan kehittämistä. Tietojen yksityisyyden vuoksi lastensuojelun erilaisia tapahtumia ei todennäköisesti käsitellä riittävän avoimesti ja kokonaisvaltaisesti edes lastensuojelusta huolehtivien organisaatioiden sisällä.
Lastensuojelussa tulisi olla kuvatut toimintaprosessit, joiden toteutumista tarkasteltaisiin jatkuvasti auditointien, itsearviointien ja poikkeamatarkastelujen avulla. Poikkeamilla tarkoitetaan erilaisia toimintaprosessissa tapahtuneita virheitä ja eroja määriteltyyn prosessiin nähden. Mitä matalammalla kynnyksellä poikkeamista tai hyvistä käytännöistä saadaan tieto, sitä enemmän löytyy ajatuksia toimintatapojen kehittämiseen.

Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi luoda lastensuojeluun menettelyt, joiden mukaisesti henkilö raportoisi havaitsemistaan vähäisistäkin poikkeamista ja virheistä, jotka ilmoitusten perusteella otettaisiin järjestelmälliseen tarkasteluun esimerkiksi lastensuojelulaissa tarkoitetussa yhteistyöryhmässä. Menettelyn tulisi tuottaa lastensuojelua kehittävää tietoa laajaan käyttöön.

Asiaa on edistetty Sosiaalihuoltolain uudistuksella, lastensuojelun käsikirjalla, Barnahus–hankkeella sekä asiakas- ja potilasturvallisuusstrategialla ja sen toimeenpanosuunnitelmalla.