Oppilaitosten turvallisuuteen liittyvä suunnittelu ja ohjeistus yhteen asiakirjaan

Kauhajoen koulusurmissa omatoiminen pelastautuminen kuulutuksineen edesauttoi sitä, että surmatyö rajoittui yhteen luokkaan. Poistumista vauhditti kuulutusjärjestelmällä annettu poistumiskäsky. Koulu oli varautunut erilaisiin tapahtumiin, vaikka koulusurman kaltaista tilannetta ei ollut suunnitelmissa tunnistettu riskiksi. Pelastuslainsäädäntö edellyttää oppilaitoksille pelastussuunnitelmaa, jossa painopiste on yleensä paloturvallisuudessa mutta myös muissa onnettomuuksissa. Peruskouluille ja lukioille vaaditaan opetussuunnitelman perusteissa kriisisuunnitelmaa ja suunnitelmaa oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta. Vastaavat varautumisvelvoitteet ovat nykyisin myös ammattikorkeakouluja ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä. Henkilökuntaa koskevia
turvallisuusasioita käsitellään työturvallisuussäädöksissä. Sisäisen turvallisuuden ohjelmassakin mainittua paikallista turvallisuussuunnittelua puolestaan tehdään kunnallisella tasolla. Kauhajoella suunnittelun johtovastuu on poliisilla. Koulujen ja oppilaitosten näkökulmasta velvoitteet vaikuttavat monimutkaisilta, sektoroituneilta ja sellaisilta, että kokonaisuuden sijaan korostuvat kunkin aiheen omat erityispiirteet. Vaarana on, että useita erillisiä suunnitelmia ei pystytä ylläpitämään ja kouluttamaan
riittävästi. Lisäksi eri suunnitelmissa voi olla päällekkäisyyksiä ja niiden väliin voi jäädä aukkoja. Parhaiten oppilaitosten tasolla toiminee pelastussuunnittelu, jota pelastusviranomainen ohjaa säännöllisissä palotarkastuksissa. Turvallisuussuunnittelun tuloksellisuutta edistäisi kokonaisvaltainen, laajasti turvallisuusriskejä arvioiva lähestymistapa. Riskien tunnistamisessa auttavat tiedot muualla ja omassa yhteisössä sattuneista onnettomuuksista, vaaratilanteista ja muista tapahtumista. Koulusurmien osalta on muistettava, että ilmiö kehittyy ja muuttuu. Riskien tunnistaminen antaa perustan onnettomuuksien ja muiden tapahtumien ehkäisemiselle, mikä esimerkiksi pelastussuunnittelussa usein on jäänyt vain vähälle huomiolle.

Sisäasianministeriön, opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön tulisi yhdessä huolehtia siitä, että turvallisuuteen liittyvä suunnittelu ja ohjeistus keskitetään oppilaitoksissa yhteen säännöllisesti päivitettävään asiakirjaan. Keskeistä on riskien tunnistaminen, niiden toteutumisen suunnitelmallinen ehkäisy sekä helposti opittavat ja esimerkiksi taskukokoisena opiskelijoille jaettavat toimintamallit eri tilanteisiin.

Opetushallitus on laatinut sähköisen opetustoimen ja varhaiskasvatuksen turvallisuusoppaan.
Oppaan tukimateriaaleista löytyy turvallisuuskansio, joka on esimerkki asiakirjakokonaisuudesta, joka tukee yksiköiden turvallisuustyötä ja sen johtamista. Suunnitelmissa otetaan huomioon koulurakennuksissa ja sen välittömässä läheisyydessä sekä lähialueilla tapahtuvat onnettomuudet, ja nykyisin myös tahallisen väkivaltarikoksen mahdollisuus. Avoimeksi jää vielä riskien toteutumisen suunnitelmallinen ehkäisy ja toimintamallien viestiminen opiskelijoille.