Suurten kriisien psykososiaalista tuki

Tapahtuma aiheutti mittavan psykososiaalisen tuen tarpeen, joka jakautui monelle paikkakunnalle. Kaikki uhrit, heidän omaisensa ja monet ammattikorkeakoulun opiskelijat olivat kotoisin muualta kuin Kauhajoelta. Psykososiaalinen tuki on osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa, josta huolehtii ensisijaisesti tuen tarvitsijan kotikunta ja erityisesti sen terveyskeskuksessa toimiva kriisiryhmä. Käytännössä tukea voidaan antaa kuntayhtymien kautta, erikoissairaanhoidon kautta sairaanhoitopiiristä sekä järjestöistä tai kirkosta. Kauhajoen lähiseuduilla kriisityötä oli tehty kuntien yhteistyönä jo vuosia, mikä helpotti kriisityön nopeaa aloittamista. Pian kävi ilmi, että mittava kriisityö edellytti paljon enemmän työntekijöitä, rahaa ja hallintoa kuin mihin oli normaaliolojen tilanteita varten varauduttu. Näin mittavaan kriisityöhön ei ainakaan pienissä kunnissa ole valmiuksia etenkään tapahtumassa, johon liittyy lukuisia kuntia ja muita organisaatioita. Kauhajoen tilanteessa pitkään jatkuva kriisityö saatiin järjestettyä perustamalla hanke, hakemalla sille rahoitusta ja palkkaamalla henkilöstöä. Järjestely jouduttiin luomaan akuutissa tilanteessa, mihin kului aikaa ja resursseja, joita olisi mieluummin voitu käyttää auttamistyöhön. Hanketta luotaessa vastuut ja kokonaisuuden johtaminen eivät olleet ennalta määriteltyjä eikä rahoituksen järjestyminen ollut varmaa. Psykososiaalisen tuen antamiseen kyvykästä henkilöstöä on Suomessa paljon useissa eri organisaatioissa. Etukäteen suunniteltuja käytäntöjä näiden resurssien tehokkaalle hyödyntämiselle ei kuitenkaan ole. Sen vuoksi tuen aloittamiseen voi liittyä viivytyksiä, epätietoisuutta eri organisaatioiden tehtävistä, päällekkäisyyksiä, huolta resurssien jatkuvuudesta, kokonaisuuden johtamisen puutetta ja tuen epätarkoituksenmukaista kohdentumista. Esimerkiksi kaukana tapahtumapaikasta asuvan tuen tarve voi jäädä huomioitta. Sama voi tapahtua esimerkiksi linja-auto-onnettomuudessa, jossa uhrit tai onnettomuudesta selvinneet voivat olla muualta kuin tapahtumakunnasta.

Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi huolehtia siitä, että suurten kriisien psykososiaalista tukea varten on käytössä suunnitelmat, resurssit, määritellyt vastuut ja päätösvaltainen asiantunteva johto riippumatta siitä, missä onnettomuus tapahtuu tai mistä asianomaiset ovat kotoisin. Tavoitteena on, että kaikki saavat tarvitsemansa yksilöllisen ja yhteisöllisen sekä myös käytännön asioihin liittyvän tuen tarvitsemaansa aikaan.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 28.11.2018 äkillisten traumaattisten tilanteiden psykososiaalisen tuen kehittämisen työryhmän, jonka tehtävänä oli suunnitella ja laatia esitys, miten psykososiaalinen tuki ja erityisesti sen osana tarjottava akuutti kriisityö tulisi organisoida tulevissa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteissa ja miten sitä tulisi kehittää jatkossa. Työryhmä laati toimeksiannon pohjalta 12 suositusta. Työryhmän loppuraportti julkaistiin 24.5.2019. Ehdotusten pohjalta työtä jatkaa poikkeusolojen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta, jonka toimikausi on 1.4.2019-31.5.2021. Seuranta jatkuu ilmailututkinnassa L2014-02.