Tietojen kerääminen hukkumiskuolemien ennaltaehkäisyyn

Suomessa hukkumiskuolemista kertyvät tiedot ovat hyvät, kansainvälisesti vertailtuna jopa parhainta tasoa. Poliisi tekee jokaisesta tapauksesta kuolemansyyntutkinnan, ja käytännössä kaikille uhreille tehdään oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus ja lähes kaikille oikeuskemiallinen tutkimus. Joitain tietoja tapahtumasta tallentuu myös pelastustoimen tietokantaan.
Oikeuslääkäri määrittelee poliisilta saamiensa esitietojen, uhrin sairauskertomusten, ruumiinavauksen ja oikeuskemiallisten tulosten perusteella kuoleman luokan ja kuolemansyyn. Kuolintodistuksessa kuolemanluokka voi olla tauti, ammattitauti, tapaturma, lääketieteellinen hoito- tai tutkimustoimenpide, itsemurha, henkirikos, sota ja epäselvä. Tauti tässä yhteydessä tarkoittaa kuolemaan johtanutta sairauskohtausta, jossa henkilö on kuollut veteen, mutta olisi saman kohtauksen saadessaan kuollut myös muualla. Tarkoitus olisi, että oikeuslääkäri ottaa arvioinnissaan huomioon maalla helpommin annettavissa olevan ensiavun ja ensihoidon.
Kuolintodistusten tiedot siirretään Tilastokeskukseen ja julkaistaan keskeisimmiltä osin noin kahta vuotta myöhemmin virallisissa tilastoissa. Nämä tilastot eivät anna ennaltaehkäisytyön pohjaksi riittäviä tietoja ja toisaalta niiden saamiseen kuluva viive on liian pitkä.
Hyvät tiedot ovat välttämätön edellytys menestyksekkäälle ennaltaehkäisytyölle ja antavat mahdollisuuksia myös tieteelliselle tutkimustyölle. Tieteellinen tutkimus voi tuottaa oleellisia löydöksiä ilmiön ymmärtämiseksi ja sitä kautta turvallisuustyölle.

Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi kehittää menettely hukkumiskuolemien ennaltaehkäisyssä tarvittavien tietojen keräämiseksi ja ajantasaiseksi julkaisemiseksi. Tietojen kerääjä voisi olla esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, jonka tulisi tehdä työtä yhteistyössä poliisin kanssa.

Tiedot tulisi antaa käyttöön ja jalostettavaksi kolmannen sektorin toimijoille, esimerkiksi Suomen Uimaopetus- ja hengenpelastusliitolle. Aineistosta olisi hyödyllistä laatia säännöllisesti kattavia julkaistavia katsauksia.
Kehitystyössä olisi mahdollista parantaa poliisin keräämien tietojen kattavuutta esimerkiksi korvaamalla käytössä pitkään ollut tietojenkeruulomake. Siten oikeuslääketieteellisen tutkimuksen tueksi voitaisiin saada mahdollisimman kattavat esitiedot tapahtumasta ja uhrien taustasta. Tutkimusten laatua olisi mahdollista kehittää myös tarkastelemalla
hukkumisdiagnostisten menetelmien luotettavuutta ja tutkimalla mahdollisia hukkumiseen myötävaikuttaneita tekijöitä nykyistä systemaattisemmin.
Oikeuskemialliset tutkimukset ja piilevätutkimukset tulisi tehdä aina, kun siitä on mahdollisesti saatavissa lisätietoa. Erityisesti sukellukseen liittyvissä tapauksissa, mutta myös muissa, tulisi hyödyntää CT- ja MRI-tutkimuksia (tietokonekerroskuvaus ja magneettikuvaus), joiden avulla voidaan tarkastella muun muassa mahdollista ilmaemboliaa valtimoissa, typpikuplia laskimoissa ja ilmarintaa.

Sosiaali-ja terveysministeriössä on käynnissä Turvallisesti kaiken ikää –ohjelma 2021-2030, johon sisältyy hukkumisten sekä vesiliikenneonnettomuuksien ehkäisyn toimenpiteitä. Ohjelman väliarviointi on tekeillä ja suunniteltu julkaistavaksi vuonna 2025. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vastaa kansallisesta sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonkeruusta (Hilmo). THL kehittää tiedonkeruutaan jatkuvasti ja koostaa nykyisellään teemoittaista tietoa, hyödyntäen myös muilla toimijoilta saatua tietoa.