Paikkatutkintaa ja viranomaisyhteistyötä joka kolkassa – Oy Suomi Ab pystyy ja kykenee
Lapissa, Inarin Rousavaarassa, sattui 27.3.2026 onnettomuus, jossa Robinson R44 -tyyppinen helikopteri (OH-HEZ) oli laskeutumassa järven jäälle ja kaatui kyljelleen. Helikopteri vaurioitui korjauskelvottomaksi, mutta kukaan helikopterissa olleista neljästä henkilöstä ei loukkaantunut. Helikopterissa olleet henkilöt evakuoitiin norjalaisella pelastushelikopterilla onnettomuuspaikalta Ivaloon. Helikopteri jäi onnettomuuspaikalle.
Onnettomuustutkintakeskus sai onnettomuudesta tiedon pian onnettomuuden jälkeen perjantai-iltapäivänä. Helikopterin ohjaajan puhuttamisen jälkeen päätettiin, että onnettomuuspaikka on syytä tutkia. Seuraava kysymys oli, miten saada paikkatutkintatiimi Inarin erämaahan ja mieluiten mahdollisimman nopeasti.
Onnettomuustutkintakeskuksella on paikkatutkijoita ympäri Suomea, mutta monet pohjoissuomalaiset paikkatutkijat olisivat joutuneet lähtemään onnettomuuspaikalle autolla, jolloin matkaan olisi mennyt useita tunteja. Tästä syystä päätettiin lähettää onnettomuuspaikalle paikkatutkijat Helsingistä reittilennolla.
Kuva 1. Onnettomuuspaikka sijaitsi Rousavaarassa, muutaman kilometrin päässä Norjan rajasta etelään. Onnettomuustutkintakeskuksen toimisto sijaitsee Helsingissä. (Kuva: OTKES)
Matkajärjestelyjen yhteydessä todettiin, että vaikka Ivaloon olisi päässyt reittilennolla jo samana iltana, siitä ei erityisemmin olisi ollut hyötyä. Maaliskuussa aurinko laskee Inarissa noin klo 19, joten onnettomuuspaikalla olisi jo ollut pimeää tutkijoiden saapuessa paikalle. Niinpä päätettiin lähteä Ivaloon lauantain varhaisella aamulennolla klo 6.40, jolla tutkintaryhmä oli Ivalon lentokentällä klo 8.30. Tästä eteenpäin jatkokyyditys onnettomuuspaikalle järjestyi Rajavartiolaitoksen virka-apuna helikopterikyydillä, jonka ansiosta tutkintaryhmä oli onnettomuuspaikalla klo 11 aamupäivällä.
Kuva 2. Tutkintaryhmä pääsi onnettomuuspaikalle Rajavartiolaitoksen helikopterikyydillä.
(Kuva: OTKES)
Suunnitelma B:nä selvitettiin myös muita kulkumahdollisuuksia onnettomuuspaikalle. Lapin moottorikelkkasafariyrittäjillä on eräänlainen puskaradio, jonka kautta he pystyvät suosittelemaan kollegoitaan, mikäli itse eivät pysty tuottamaan palvelua. Lopulta varasuunnitelmaksi vahvistui yksi kelkkasafariyrittäjä, joka tarjoutui hakemaan tutkintaryhmämme Ivalon lentoasemalta, ajamaan tutkintaryhmä ja kelkat autolla ja lavetilla mahdollisimman lähelle onnettomuuspaikkaa ja viemään tutkijamme sieltä moottorikelkoilla onnettomuuspaikalle. Tällä tavoin onnettomuuspaikalle siirtyminen olisi kuitenkin kestänyt useita tunteja, joten Rajavartiolaitoksen virka-apu nopeutti paikkatutkintaa huomattavasti.
Onnettomuuspaikalla oli lauantaina kaunis, aurinkoinen pakkassää. Paikkatutkijamme ryhtyivät dokumentoimaan onnettomuuspaikkaa ja sen jälkeen tutkimaan helikopteria. Kopterista ei löydetty paikkatutkinnassa teknistä vikaa, joka olisi voinut aiheuttaa onnettomuuden. Paikkatutkintaryhmä kuitenkin irrotti helikopterista ohjaamokameran, sekä GPS-laitteet, joiden datasta olisi mahdollista saada tarkempi kuva tapahtumien kulusta. Lisäksi onnettomuuspaikkaa kuvattiin droonilla.
Kuva 3. Onnettomuustutkintakeskuksen paikkatutkijat lähestymässä onnettomuuspaikkaa. (Kuva: OTKES)
Rajavartiolaitoksen helikopteri haki tutkijamme pois onnettomuuspaikalta klo 14, joten Ivalossa oltiin jälleen jo ennen kolmea, ja tutkintaryhmämme pääsi matkustamaan takaisin Helsinkiin klo 16.10 lähtevällä lennolla.
Helikopterin ohjaamokamera oli tallentanut viimeisimmät lennot, joten onnettomuuteen johtanut lento oli myös kameran muistissa. Videolta oli mahdollista nähdä helikopterin ohjaajan toiminta, mittaritaulu ja myös se, mitä ikkunoista näkyi.
Tehdyn selvityksen perusteella päädyttiin sihen, että kyseessä oli lentäjän inhimillinen virhe laskeuduttaessa valkoiselle lumihangelle maastossa, jossa ei ollut kiintopisteitä, joihin vertaamalla olisi nähnyt helikopterin liikkeen: Ohjaaja luuli helikopterin olevan sivusuunnassa paikallaan, mutta laskeutuvan vain hiljalleen alaspäin, kun todellisuudessa helikopteri myös liikkui hidasta vauhtia oikealle laskeutuessaan. Kun jalakset lopulta koskettivat järven pinnalla olevaa lunta, oikea jalas upposi lumeen ja helikopteri kaatui jalaksen yli oikealle kyljelleen. Ohjaaja ohjeisti ripeästi matkustajia poistumaan helikopterista sekä käänsi helikopterin virtakytkimestä virrat pois mahdollisen tulipalon ehkäisemiseksi. Helikopterissa olleet selvisivät vammoitta, mutta helikopteri kärsi mittavia aineellisia vahinkoja.
Kuva 4. Onnettomuudessa ollut Robinson R44-helikopteri päätyi maahan osuessaan oikealle kyljelleen ja vaurioitui korjauskelvottomaksi. (Kuva: OTKES)
Onnettomuuden syntyyn vaikutti todennäköisesti niin sanottu whiteout-ilmiö. Lumisessa säässä laskeutuminen järven jäälle nostatti ilmaan lumipölyä, joka heikensi kontrasteja ja lumen pinnan erottuvuutta. Järvellä ei ollut juuri muita visuaalisia kiintopisteitä kuin moottorikelkkaura. Ura jäi helikopterin alle, joten helikopterin liikkeen hahmottaminen oli vaikeaa. Ohjaaja ei huomannut helikopterin leijuvan oikealle laskeutumisen aikana ja kun oikea jalas haukkasi lumeen, helikopteri kaatui kyljelleen niin nopeasti, että mitään korjausliikettä ei enää ollut tehtävissä.
Whiteout-ilmiön kaltainen ilmiö voisi sattua myös kesällä, esimerkiksi hiekalle laskeuduttaessa. Tällöin kopterin nostattama hieno hiekkapöly voi heikentää näkyvyyttä vastaavalla tavalla. Helpointahan olisi välttää tällainen ilmiö laskeutumalla ainoastaan kiinteälle maalle hyvässä säässä. Sellainen ei kuitenkaan ole aina mahdollista. Siksi esimerkiksi järvelle laskeuduttaessa on hyvä käytäntö laskeutua sellaiseen paikkaan, jossa on mahdollisimman selkeitä visuaalisia kiintopisteitä, mihin vertaamalla helikopterin liikehdintää on mahdollista havainnoida. Esimerkiksi järvellä tällaisia voivat olla järven rannoilla olevat puut.
Tässä tapauksessa paikkatutkinta ja kuulemiset riittivät tapahtuman selvitykseksi. Lähes vuoden kestävällä turvallisuustutkinnalla ei olisi saavutettu yleistä turvallisuutta edistävää hyötyä.
Suomi on maantieteellisesti iso maa ja liikenneyhteydet välillä hankalia. Tutkinnan suurin hyöty olikin logististen järjestelyjen testaaminen käytännössä sekä viranomaisyhteistyön toimivuus. Paitsi että Norjan pelastushelikopteri toimitti onnettomuudessa osallisena olleet Ivaloon, tutkintaryhmämme matkusti yhden päivän aikana Helsingistä pohjoisimpaan Lappiin – muutaman kilometrin päähän Norjan rajasta Rajavartiolaitoksen kyydillä – ja vielä samana iltana takaisin Helsinkiin. Tarvittaessa myös yksityisyrittäjät olisivat olleet valmiita avustamaan viranomaistoimijoita.
Juho Posio
erikoistutkija,
ilmailuonnettomuudet
etunimi.sukunimi@om.fi