Räyskälän lento-onnettomuus 2024: Koulutus ja kokemuskaan eivät aina riitä suojaamaan onnettomuuksilta

On­net­to­muus­tut­kin­ta­kes­kus on saa­nut val­miik­si tut­kin­nan Räys­kä­län len­to­pai­kal­la, Lo­pel­la, 16.10.2024 sat­tu­nees­ta il­mai­luon­net­to­muu­des­ta, jos­sa SNJ-3-tyyp­pi­sen, toi­sen maa­il­man­so­dan ai­kai­sen, len­to­ko­neen moot­to­ri sam­mui pian nousun jäl­keen, ja len­to­ko­ne syök­syi maa­han. Len­to­ko­nees­sa ol­leet kak­si hen­ki­löä kuo­li­vat ja len­to­ko­ne tu­hou­tui tör­mäyk­ses­sä ja sitä seu­ran­nees­sa tu­li­pa­los­sa kor­jaus­kel­vot­to­mak­si.

Lentokone oli hiljattain myyty uudelle omistajalle. Onnettomuuslennon tarkoituksena oli tarkastaa lentokoneen toiminta huoltotoimenpiteiden jälkeen.

Pian nousun jälkeen, noin 100 metrin korkeudessa, lentokoneen moottori sammui. Ohjaaja kaartoi jyrkästi oikealle ja yritti palata takaisin kenttäalueelle laskuun. Lentokone törmäsi maahan noin minuutti lentoonlähdön aloittamisen jälkeen.

Vanhan ajan tekniikka ja vanhan lentokoneen ”oikut” täytyy tuntea

”Välitön syy sille, miksi lentokoneen moottori sammui ilmassa, oli rajoittunut polttoaineenvirtaus moottoriin. Lentokoneessa oli todennäköisesti alkuperäinen polttoainetankin valintaventtiili, jonka kara oli tehty korkista. Kara oli todennäköisesti päässyt vuosien saatossa hapertumaan ja rajoitti polttoaineen virtausta moottoriin lentoonlähdössä. Lisäksi polttoainetankin valitsimen ja venttiilin välisessä vivustossa oli huomattavaa välystä, joka on mahdollistanut karan virheasennon. Näiden seurauksena kaasutin pääsi tyhjenemään ja moottori sammui”, kertoo tutkinnanjohtaja Janne Kotiranta.

”SNJ-3-lentokoneen polttoainetankin valintaventtiiliin liittyvät ongelmat olivat kyllä harrastajayhteisön tiedossa, mutta on mahdollista, että lentokoneen omistajanvaihdoksissa kaikki hiljainen tieto lentokoneen operoinnista ei ole siirtynyt onnettomuuskoneen ohjaajalle”, lisää Kotiranta.

”Lentokoneessa oli ollut onnettomuuspäivää edeltävänä iltana moottorin käyntihäiriöitä, mutta vianetsintä oli keskittynyt potkurin säätöjärjestelmän toimivuuteen. Polttoaineen syöttöön liittyvää vikaa ei osattu tulkita moottorin käyntihäiriöiden syyksi, sillä vika ilmeni vain satunnaisesti. Lentokoneen ohjaajalla oli pitkä kokemus liikennelentämisestä ja harrasteilmailusta yleensä, mutta SNJ-3-lentokonetyypillä hän oli lentänyt vain vähän. Tässä on hieman samanlainen tilanne kuin esimerkiksi vanhojen autojen kanssa – niiden oikut ja toiminta täytyy tuntea”, lisää Kotiranta.

Ohjaajan toiminta: kokemus ja koulutuskaan eivät aina riitä

”Lentokoneen ohjaajan päätös kääntyä moottorin sammuttua takaisin oli vastoin lentokäsikirjan ohjeita. Jyrkkä kaarto takaisin kiitotielle matalalta korkeudelta oli käytännössä mahdoton toteuttaa onnistuneesti. Toki aikaa tuon päätöksen tekemiselle oli myös vajaa kymmenen sekuntia”, toteaa Kotiranta.

Poissulkemalla todennäköisimpään ratkaisuun

”Haluaisin vielä korostaa asiantuntijoidemme erinomaista työtä. Jouduimme tässä tutkinnassa purkamaan lentokoneen jäänteet käytännössä täysin ja tutkimaan komponentit perusteellisesti. Meille jäi lopulta lentokoneen purun jälkeen joko tai -vaihtoehtoja. Niin kutsutun ”smoking gunin” löytyminen oli jälleen kerran monen istunnon tulos”, toteaa Kotiranta.

​Linkki valokuviin lentokoneen hylyn tutkinnasta​

Onnettomuustutkintakeskus suosittaa tutkinnan tuloksena, että Yhdysvaltain ilmailuviranomainen (FAA) tiedottaa lentokonetyypin omistajia ja operaattoreita polttoainetankin valintaventtiilin ja siihen liittyvän mekanismin ikääntymiseen ja kulumiseen liittyvistä riskeistä sekä niiden hallintakeinoista.

Yhdysvaltain ilmailuviranomainen oli hyväksynyt lentokonetyypille vapaaehtoisen muutostyön, jolla poistetaan polttoainetankin vaihtamisen tarve ilmassa yhdistämällä polttoainetankit yhdysputken avulla. Tätä muutostyötä ei ollut tehty onnettomuudessa olleeseen lentokoneyksilöön.