Su­kel­lus tur­val­li­suus­tut­kin­nan pa­riin

Sanotaan, että tekemällä oppii. Joskus olen myös kuullut sanonnan, että kokemusta ei voi luoda, vaan se pitää kokea. Olen nyt itse ollut melkein kaksi kuukautta oppimassa ja kartuttamassa kokemustani Onnettomuustutkintakeskuksella viestinnän harjoittelijana. Toukokuun alussa astellessani OTKESin toimistolle hakemaan tarvikkeita etäkonttorille, keittiön pöytäni ääreen, puhkuin innosta. Koin itseni etuoikeutetuksi päästessäni oppimisen matkalle tutustumaan turvallisuusteemojen ja niistä viestimisen pariin.

Pauliina Sottinen työs­kenteli ke­sän 2021 On­net­to­muus­tut­kin­ta­kes­kuk­sen vies­tin­tä­har­joit­te­li­ja­na.

Jo ensimmäisten päivien kohdalla sain ilokseni huomata, että etäily ei Vaasasta käsin haitannut harjoittelun toteutusta. Vastaanotto OTKESilla oli tervetullut ja lämmin. Uusien asioiden edessä apu oli helposti saatavilla, vain puhelun päässä, ja on sitä edelleen. Ensimmäiset viikot menivät vauhdilla perehdytysten parissa, kiitos vielä kaikille perehdyttäjille. Oli mahtavaa päästä sukeltamaan uusien asioiden pariin ja tutustua henkilökohtaisesti tutkintahaarojen johtavien tutkijoiden kanssa turvallisuustutkintaan ja sen erityispiirteisiin. Perehdytyksen aikana sain huomata, että kaikessa merkittävyydessään turvallisuustutkinta on melko tavallista työtä. Samalla, kun olin hypännyt täysin uuteen maailmaan niin edessäni oli myös jotain tuttua, nimittäin viestintä. Pääsin perehtymään luentosaleissa opittuihin asioihin käytännön tasolla, ja pohtimaan viestinnän roolia turvallisuustutkinnan kontekstissa.

Jos työpäiviä Onnettomuustutkintakeskuksella pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi vaihteleva. Olen useampaan kertaan saanut huomata, että onnettomuus ei katso päivää tai kellonaikaa. Mikäli onnettomuus sattuu viikonloppuna tai myöhään illalla, täytyy silloin ripeällä tahdilla tarttua tuumasta toimeen. Olen päässyt menneiden päivien aikana muun muassa kirjoittamaan tiedotteita, suunnittelemaan ja kehittämään viestintää, tehnyt sosiaalista mediaa ja oikolukenut tekstejä. Olen päässyt oppimaan, kehittymään ja kokeilemaan uusia asioita. Tehtäväni ovat olleet sekä merkittävä osa harjoittelun luonnetta, mutta myös tärkeitä kehittymisen paikkoja asiantuntijaksi kasvamisen kannalta. Olen myös päässyt viestinnän ytimeen ja ammentamaan omaa tietotaitoani työtehtävissäni.

Ennen kaikkea olen päässyt käytännön tasolla todistamaan, miten merkittävässä roolissa viestintä on. Kun onnettomuus sattuu, viestintä on ensiarvoisen tärkeää niin onnettomuuspaikan tutkijoiden kuin tutkinnan kulun näkökulmasta. Tutkintatyö itsessään on pitkäjänteistä ja viestintä kulkeekin aina alkumetreiltä loppusuoralle saakka tiiviisti mukana.

Näiden lisäksi, olen saanut huomata, että harjoittelun kautta syventyminen turvallisuuteen liittyviin seikkoihin on vaikuttanut omaan ajatteluuni. Huomasin, kun olin lähdössä suppailemaan, miettiväni pelastusliivien välttämättömyyttä. Huomasin myös hiljattain miettineeni, milloin olen viimeksi tarkistanut palovaroittimeni toimivuuden. OTKESin tehtävänä on tehdä turvallisuustutkintaa yleisen turvallisuuden parantamiseksi ja uusien onnettomuuksien ennaltaehkäisemiseksi. Oppimiseni OTKESilla onkin ollut sekä oman asiantuntijuuden kehittämistä että herättänyt pohtimaan, miten itse voin vaikuttaa turvallisuuden parantamiseen ja onnettomuuksien ennaltaehkäisyyn. Kiitos OTKESin oivalluksia, oppimista ja kehittymistä on tapahtunut monella tasolla. Tästä on hyvä jatkaa kohti viimeistä harjoittelukuukautta.