Vi­ran­omais­vies­tin­tä ke­hyk­ses­sä

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani mediatekstien kehystämiseen liittyvää valtaa. Yksinkertaistettuna kyse on siitä, kuinka tietynlainen kehystys vaikuttaa ihmisten tapaan ymmärtää ja mieltää kehystetty aihe, ja mikä asia tuosta aiheesta jää lukijalle mieleen. Tällä taas voidaan katsoa olevan kauaskantoisempia vaikutuksia esimerkiksi yleisesti vallitsevaan mielipiteeseen ja poliittiseen päätöksentekoon.

Ilona Kättö työskenteli kesän 2017 Onnettomuustutkintakeskuksen viestintäharjoittelijana.

Vuosien teoriapilvissä viettämäni ajan jälkeen laskeuduttuani Onnettomuustutkintakeskuksen kamaralle olen alkanut havainnoida, mitä tämä teoria oikeastaan käytännössä merkitsee ja mitä hyötyä sen ymmärtämisestä voi olla turvallisuudesta viestimisen kannalta.

Tiedotteiden julkaiseminen osoittautui yhdeksi rajapinnaksi, jossa näin teorian ja käytännön hipovan toisiaan. Helsinki-Vantaan vakavan vaaratilanteen jutun killuessa taukotilan pöydällä lojuvan Metro-lehden pikku palstalla silmäilin tyytyväisenä juttuun valittua kehystystä, joka painotti turhien yksityiskohtien sijaan työmme päätuotetta – turvallisuussuosituksia.

Vastaavasti aloin nähdä ne kehykset, jotka iltapäivälehdissä vilkkuivat. ”Turmat”, ”onnettomuudet” ja ”vakavat vaaratilanteet” ovat lehdistön herkkua, mikä tekeekin Onnettomuustutkintakeskuksen julkaisuista medialle houkuttelevia. Tutkintojen saama julkisuus on myös tuvallisuustutkintatyön kannalta tärkeää, mutta yhtälailla tärkeää on julkisuuden luonne.

Median ”huomion logiikkaa” myötäilevä tragediakehys, jossa painotetaan itse turvallisuuden edistämisen kannalta merkityksettömiä yksityiskohtia ja viljellään dramaattista sanastoa, voi erota suuresti siitä kehystyksestä, mitä turvallisuustutkija soisi juuri valmistuneesta tutkinnasta ja turvallisuussuosituksista välitettävän.

Mitä olen kolmen harjoittelukuukauteni aikana oppinut, on, että kehystämisessä saa olla tarkkana. Onnettomuudet herättävät kiinnostusta, mutta edistääksemme tärkeää asiaa on viranomaisviestinnässä mietittävä tarkoin, kuinka eri tavoin tuoda esille juuri se viesti, mitä halutaan laajemmin edistää.

Kriittisen viestintätutkijan kiikareiden läpi mediaa alkaa katsoa helposti pessimistiseltä kannalta. Edellä toteamastani huolimatta olen harjoittelun aikana yhtä lailla havainnut sen, kuinka tärkeää yhteistyö median kanssa on. Parhaimmillaan ja useimmissa tapauksissa yhteistyö median kanssa on ehdotonta koko työn merkityksellisyyden kannalta.

Kiitollisena saamastani opista, kokemuksesta ja tuesta päätän harjoitteluni Onnettomuustutkintakeskuksessa näihin pohdintoihin.

Värikästä syksyä kaikille,
Ilona