Kansallisen turvallisuusviranomaisen valvontamahdollisuuksien laajentaminen

Raideliikenteessä kansallisella turvallisuusviranomaisella on velvollisuus valvoa toimijoiden turvallisuusjohtamisjärjestelmiä. Tässä tutkinnassa havaittiin, että vaikka turvallisuusjohtamisjärjestelmä ja sen valvonta on tehty ohjeiden mukaisesti, ei järjestelmän mukainen toiminta toteudu käytännössä. Samaa on havaittu aiemmissa raideliikenteen tutkinnoissa. Valvontamenettelyä on muutettava siten, että se varmistaa turvallisuusjohtamisjärjestelmän olemassaolon lisäksi sen toimivuuden.
Kansallisen turvallisuusviranomaisen valvonta perustuu EU:n direktiiviin 2016/798 rautateiden turvallisuudesta. Viranomainen on todennut, että se ei voi lisätä valvontaa direktiivin puitteissa. Viranomainen on myös omissa tutkimuksissaan havainnut edellä mainitut ongelmat turvallisuusjohtamisjärjestelmien jalkauttamisessa käytännön tasolle ja erityisesti omavalvonnassa. Direktiivistä johtuvista syistä se ei kuitenkaan koe pystyvänsä puuttumaan niihin. Turvallisuuden parantaminen edellyttää siten muutoksia EU-tasolla.

Euroopan rautatievirasto (ERA) selvittää mahdollisuuksia laajentaa kansallisen turvallisuusviranomaisen mahdollisuuksia valvoa alan toimijoita käytännössä.

Direktiivin 17. artiklan, Valvonta, vaatimuksia ei voi käytännössä täyttää nykyisillä valvontamahdollisuuksilla.

Euroopan rautatievirasto (ERA) toteaa, että nykyinen EU:n lainsäädäntökehys ei rajoita kansallisten turvallisuusviranomaisten (NSA) mahdollisuuksia valita valvontatoimiensa tyyppiä. NSA:n valvontatoimien tulisi perustua asetukseen (EU) 2018/761, joka koskee yhteisiä turvallisuusmenetelmiä kansallisten turvallisuusviranomaisten suorittamassa valvonnassa sen jälkeen, kun yksittäinen turvallisuustodistus tai turvallisuuslupa on myönnetty. Kyseisen asetuksen 4 artiklassa, joka käsittelee valvontatekniikoita, todetaan selkeästi, että: