Raitioliikenteen sääntelyn kehittäminen kansallisella tasolla

Raitioliikenteen sääntely EU- ja kansallisella tasolla on hyvin puutteellista. Käytännössä kaikki toiminta suunnittelusta ja rakentamisesta liikennöintiin perustuu tällä hetkellä toimijoiden turvallisuusjohtamisjärjestelmissä määrittelemiin toimintamalleihin. Tutkinnan perusteella tämä ei ole riittävää takaamaan raitioliikenteen turvallisuutta.
Velvoittavan sääntelyn puute estää kokonaisuutena raitioliikenteen turvallisuuden yhtenäistä ja järjestelmällistä kehittämistä. Lisäksi sääntelyn puute aiheuttaa sen, että raitioliikenteessä on käytössä hyvin erilaisia ratkaisuja ja toimintamalleja. Jopa kuljettajien koulutus poikkeaa merkittävästi alan toimijoilla. Ongelmaa kuvaa hyvin se, että sääntelyn puuttuessa Suomessa on jouduttu soveltamaan laajalti ulkomaiden sisäistä ohjeistusta.
Sääntelyn puute aiheuttaa myös sen, että valvovan viranomaisen on hyvin hankala valvoa raitioliikenteen turvallisuutta ja puuttua havaittuihin epäkohtiin.

Liikenne- ja viestintäministeriö käynnistää sääntelyhankkeen, jolla määritellään kansalliset turvallisuusvaatimukset ja valvonta raitioliikenteelle.

Sääntelyä kehitettäessä on tärkeää huomioida ulkomaiset ja erityisesti pohjoismaiset aihetta käsittelevät onnettomuustutkintaraportit.
Sääntelyn kehityksessä on mahdollista hyödyntää jo olemassa olevia ja Suomeen harmonisoituja standardeja ja kansainvälisiä ohjeita.

Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) toteaa, että kuten se on korostanut kyseisen tutkinnan aikana ja edelleen tutkinnasta antamassaan kirjallisessa lausunnossaan, kaupunkiraideliikennettä koskevaa lainsäädäntöä ei ole LVM:n näkemyksen mukaan tarkoituksenmukaista muuttaa ennen kuin on saatu kokemuksia ja arvioitu riittävällä tavalla nyt säädetyn kaltaisen uuden kaupunkiraideliikennesääntelyn vaikutukset. LVM viittaa myös eduskunnan liikenne- ja
viestintävaliokunnan hallituksen esityksestä antamaan lausuntoon (LiVM/13/2025), jossa valiokunta mm. toteaa, että lakien täytäntöönpanossa on huolehdittava, että kaupunkiraidehankkeiden eri toimijoille ei aiheuteta tarpeetonta hallinnollista taakkaa. Vaikka eduskunta siis hyväksyi lait hallituksen esittämässä muodossa, eduskunta ja sen liikenne- ja viestintävaliokunta kuuntelivat erittäin tarkkaan kuntatoimijoiden huolia sääntelyn mahdollisista vaikutuksista ja osa kuntatoimijoista suhtautui jo nyt ehdotettuun sääntelyyn erittäin kriittisesti. Näin ollen ei myöskään tästä näkökulmasta ole LVM:n näkemyksen mukaan edellytyksiä viedä eduskunnan käsiteltäväksi uusia kiristyksiä kaupunkiraideliikenteen sääntelyyn ainakaan lähiaikoina.
Edellä mainituista syistä LVM ei aio käynnistää lähiaikoina uusia kaupunkiraideliikenteen sääntelyn muutoksia, ellei jotain olennaista uutta ilmene ja ennen kuin on saatu riittävästi kokemusta nyt ehdotetun uuden sääntelyn vaikutuksista.