A2/1996Y Katsojaonnettomuus Jyväskylän Suurajoissa 23.8.1996

Jyväskylän Suurajojen ensimmäisellä Harjun yleisöerikoiskokeella tapahtui elokuun 23. päivänä 1996 vakava onnettomuus. Onnettomuudessa ralliauto syöksyi erikoiskokeella yleisön joukkoon sillä seurauksella, että yksi belgialainen katsoja menehtyi. Lisäksi 32 muuta katsojaa sai eriasteisia vammoja. Yhdeksän ihmisen vammat olivat vakavia.

Jyväskylän Suurajot oli yksi neljästätoista rallin maailmanmestaruusosakilpailusta. Vuoden aikana muissa MM-osakilpailuissa ei katsojia kuollut.

Onnettomuuteen joutui tanskalainen kilpailijapari. He olivat tottuneet ajamaan lähinnä tanskalaisissa ralleissa. Suomalaisista ralleista kuljettajalla oli kokemusta vain kartanlukijana. Kilpailu oli parin kolmas maailmanmestaruusosakilpailu. Kuljettajalla oli voimakas tarve menestyä hyvin ensimmäisellä Harjun erikoiskokeella.

Kilpailua edeltävän nuotitusvaiheen aikana kilpailijat olivat voineet tutustua reittiin normaalin tieliikenteen mukana. Tällä yleisöerikoiskokeella reittiin tutustumisnopeus oli enintään 40 km/h, kun se kilpailutilanteessa saattoi nousta yli nelinkertaiseksi.

Onnettomuus tapahtui kello 19.00 kilpailun ensimmäisellä Harjun erikoiskokeella 1,85 km erikoiskokeen lähdöstä. Ulosajopaikka sijaitsi Jyväskylän keskustassa Pitkäkadun oikealle alaspäin kaartuvassa mutkassa.

Onnettomuusauton kuljettaja ajoi Pitkäkadun suoralla huomattavan suurella nopeudella. Hän sai kartanlukijalta tulevaan mutkaan asianmukaiset nuotit (ajo-ohjeet). Jarrutuskohdassa kuljettaja vaihtoi pienemmälle vaihteelle, mutta jätti kokonaan jarruttamatta. Nyppylän päällä auton nopeus oli vielä 140-150 km/h. Nopeudesta ja jarruttamisen puuttumisesta johtuen auto ”keveni” nyppylän päällä, jolloin ote tiehen väheni olennaisesti. Ennen nyppylää tiessä oli kaksi pientä asfalttivauriota, jotka osaltaan edesauttoivat auton tiepidon menetystä.

Virheellisen ajolinjan, nopeuden arviointivirheen ja tiepidon menetyksen vuoksi auto ei enää kääntynyt Pitkäkadun kaarteeseen. Auto luisui osittain sivuttain asfaltilla nopeudella 120 km/h jättämättä asfalttiin havaittavia jälkiä. Kuljettaja tunsi tiepidon menetyksen ja käänsi auton kohti kävelytietä tarkoituksenaan jarruttaa ja peruuttaa takaisin reitille. Tehdessään tämän päätöksen kuljettaja ei kuitenkaan voinut nähdä noin 80 metrin päässä olevia katsojia.

Kuljettaja sai auton käännetyksi aivan kävelytien oikeaan reunaan. Auton nopeus oli tässä vaiheessa 100 km/h. Tämän jälkeen auto osui tien reunassa olleeseen painanteeseen ja nousi ilmaan nopeudella 80 km/h. Se lensi kokonaan ilmassa ja osui takasivullaan liikennemerkkiin ja putosi etuosa edellä maahan. Kun auto putosi maahan, irtosi moottorin suojana ollut pohjapanssari etukiinnikkeistään ja taittui auton alle nostaen auton etuosan uudelleen irti maasta. Pudottuaan kokonaan maahan auto törmäsi kävelytien betoniesteisiin ja lennähti niiden yli. Betoniesteet muuttivat auton liikesuuntaa. Esteiden kohdalla oli kaksi yleisön eristämiseksi tarkoitettua nauhaa. Ensimmäisen nauhan takana oli kolme naispuolista järjestyshenkilöä, jotka ehtivät väistää kohti syöksyvän auton. Toisen nauhan takana oli yleisöä useassa rivissä. Auto osui arvioita 40 km/h nopeudella katsojiin ja kulkeutui vielä noin 20 metriä. Tällöin useat ihmiset jäivät auton alle tai auto töytäisi heidät tieltään.

Kuljettajalla ei ollut enää radan ulkopuolella mahdollisuutta jarruttaa tai ohjata autoa. Mikäli auto ei olisi noussut ilmaan, on mahdollista, että auto olisi taitavalla jarrutuksella saatu pysäytetyksi ennen yleisöä. Onnettomuusauton jälkeen lähtenyt virolainen kuljettaja esimerkiksi ajoi Pitkäkadun kaarteeseen yhtä kovaa kuin onnettomuusauton kuljettaja selvittäen kaarteen vaivattomasti.

Kun arvioidaan kuljettajan tekemiä virheitä on muistettava, että rallin erikoiskokeella järjestäjän tulee rakentaa olosuhteet sellaisiksi, että kuljettaja voi ja saa tehdä virheitä. Hyvän ajosuorituksen ja pahan epäonnistumisen ero on hiuksenhieno.

Onnettomuuteen joutuneet katsojat olivat järjestäjien nauhoituksin osoittamassa katselupaikassa lähes 80 metrin päässä kilpailijoiden ajoreitistä (kuva 1). Jälkikäteen arvioituna katselupaikka oli vaarallinen, koska se oli ajoreitin jyrkän kaarteen jatkeella.

Pelastustoimien painopiste oli lääkinnällisessä pelastustoiminnassa, koska onnettomuuteen ei liittynyt tulipaloa eikä onnettomuuden uhreja ollut varsinaisesti auton alla tai kiinni onnettomuusajoneuvossa. Järjestäjien erikoiskokeelle varaama ensiapu- ja hoitohenkilöstö sekä katsojien joukosta tullut runsaslukuinen lääkäri- ja hoitohenkilöstö aloittivat viivytyksettä ensihoitotoimenpiteet. Potilaiden kuljetustarpeen kiireellisyyden määritys onnistui hyvin ja kaikki potilaat oli kuljetettu hoitoon noin 45 minuutissa. Potilaskuljetukset sujuivat nopeasti, koska poliisi oli järjestänyt hyvin liikenteenohjauksen. Onnettomuus tapahtui pelastustoimien kannalta edullisessa paikassa paloaseman ja sairaalan välittömässä läheisyydessä. Tutkintalautakunnan tehtävänä ei ole arvioida onnettomuuden uhrien saamaa hoitoa sairaalassa.

Pelastustoiminnan johtamista häiritsi voimakkaalla melulla onnettomuuspaikan yläpuolella kuvannut tiedotusvälineiden helikopteri.

Eri toimialojen johtajien tunnistaminen oli vaikeaa, koska muilla kuin kilpailuorganisaatioon kuuluvilla henkilöillä ei ollut yllään tunnisteliivejä tai vastaavia. Palo- ja pelastustoimen nykyisiä hiha- ja kypärätunnisteita on alan ulkopuolisten vaikea tunnistaa.

Keski-Suomen hätäkeskukselta puuttui yksityiskohtainen eri onnettomuustilanteiden hälytysohjeisto. Kellojen eriaikaisuus antoi virheellisiä tietoja hätäkeskuksen toimenpiteistä ja operatiivisten yksiköiden suoritus- ja toimenpideajoista.

Matkapuhelinverkkojen täydellinen tukkeutuminen haittasi NMT- ja GSM-puhelinten käyttöä viranomaisten viestiliikenteessä.

Vastaavanlaisten onnettomuuksien välttämiseksi tutkintalautakunta on tehnyt kilpailun järjestäjälle turvallisuusesityksen, jonka pääkohdat ovat katsojien suojaaminen, yleisöerikoiskokeiden nopeuksien rajoittaminen sekä turvallisuussuunnitelmien ja -järjestelmien kehittäminen. Kaikkiin massatapahtumiin liittyy kuitenkin aina riskejä, joita ei voida täydellisesti poistaa. Järjestäjien kannalta ylikorostetut turvallisuusvaatimukset voivat taloudellisista syistä estää massatapahtumien järjestämisen.

Lisäksi lautakunta esittää tässä raportissa eräitä suosituksia viranomaisten toiminnan kehittämiseksi suuronnettomuuksien varalta.

A2/1996Y Tutkintaselostus (pdf, 1.0 Mt)

 
Julkaistu 23.8.1996